Joulun odotus alkaa jo usein marraskuun loppupuolella, jolloin kaupat alkavat valmistautua vähitellen tulevaan sesonkiin. Suuret marketit ja päivittäistavarakaupat täyttyvät toinen toistaan herkullisimmista konvehtirasioista, ja kaupunkinäkymä vilkastuu ihmisten lähtiessä liikkeelle lahjalistojen kera. Joulun odotukseen liittyvät myös jokavuotiset traditiot, jotka osakseen ovat tuomassa meille joulun tuntua. Toisille ne ovat joulusiivot, toisille joulukorttien askartelu, kun taas toiset nauttivat kauniimpien joululaulujen kuuntelusta höyryävä glögi kädessään.

Lapsuuden jouluista mieleeni muistuvat malttamaton jännitys aattoa edeltävänä iltana, joulukuusen koristelu, sekä piparkakkujen paistaminen äidin kanssa. Yöllä herätessään saattoi sieraimiin leijailla uunissa paistuvan kinkun tuoksu, joka oli aina merkki lähestyvästä jouluaatosta. Usein puhumme, että joulu on antamisen aikaa. Joulu on juhla, jolloin useat perheet kokoontuvat yhteen nauttimaan yhdessä vietetystä ajasta. Jouluna haluamme monesti ilahduttaa läheisiämme lahjoilla, mutta olemmeko miettineet miten osoitamme rakkautta heitä kohtaan vuoden muina päivinä? Voisimmeko antaa jotain joskus myös niille, jotka eivät koskaan pystyisi antamaan meille mitään takaisin?

Suurimmat aarteet ja lahjat mitä voimme saada, eivät ole rahassa mitattavissa. Joskus se, että kutsumme ystäviämme kotiin keskelle tavallista arkeamme on suurta. Uskon, että Jeesus kutsui meitä avaamaan elämäämme muille myös silloin, kun kotimme ei ole viimeisen päälle siivottu, ja pyykkikori pohjiaan myöten tyhjätty. Se että olemme läsnä jouluna, syömme yhdessä, ja rauhoitumme joulun sanoman äärelle, on se mistä joulussa on oikeastaan kyse. Rakastamisesta, ja rakastetuksi tulemisesta. Tallissa jonne Jeesus syntyi, ei ollut suuria koristeita tai hienoja puitteita. Kuitenkin tuona yönä, seimeen kapaloitiin lapsi, joka oli maailman Pelastaja, sekä täydellinen rakkaus.

”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. ”1. Joh 4:19

Hänen ehdoton rakkautensa meitä kohtaan on kallisarvoinen lahja, jonka saan ottaa vastaan myös tänä jouluna. Joskus unohdan, ettei kyse ole olosuhteista, tai siitä miten valmistautunut olen joulun saapumiseen. Tänään olen kiitollinen seurakuntaperheestä, jonka olen saanut lisäksi omaan perheeseeni sekä valkeasta maasta, joka on piristänyt monia pimeitä aamuja. Rauhaisaa joulunodotusta juuri sinulle!

 

Ida Peltola

Houmin viestintätiimi

Kirjoita kommentti