Nykypäivän ihmiset kaipaavat yhteyttä enemmän kuin mitään muuta. Rahaa on suurin piirtein riittävästi, niin kuin myös koulutus, ura ja hyvällä suunnittelulla mielekäs harrastuskin. Elämä on melko yltäkylläistä ja täyteläistä. Yksi tarve meillä nykyihmisillä kuitenkin yhä korostuu ja se on kokemus kuulumisesta. Suomalainen melankolinen mentaliteetti vetäytyy helposti ja mielellään yksinäisyyteen. Ja siinäpä se mieli synkistyy entisestään. On jopa tutkittu, että suomalaiset ovat yksinäisempiä juuri näinä hyvinvointiyhteiskunnan vuosina, kuin koskaan ennen.

Yhteiskunnan muutoksen myötä myös tarpeet seurakuntaa kohtaan elävät. 1800-luvulla seurakuntiin ja kirkkoihin keräännyttiin sankoin joukoin kuulemaan korkeita ja kovia saarnoja synnistä ja tuomiosta, ja siinä sivussa meistä maan matosista. Köyhyydessä ja epävarmuudessa ihmiset rukoilivat Jumalan puoleen pyyntöjä jokapäiväisestä leivästä ja yksinkertaisesti selviämisestä seuraavaan kevääseen. Ja niinhän me täällä Pohjolassa aina lopulta selvittiin.

Nykyään seurakuntiin kohdistuvat odotukset lähes poikkeuksetta liittyvät nykysuomalaisten syvimpään kaipuuseen, yksinäisyyden poistamiseen. Seurakunta voi luoda ihmisille ympäristön, jossa kristillisen ja lohduttavan sanoman lisäksi yhteisöllisyys toimii eheyttävänä ja hyvinvointia tuottavana tekijänä. Eikä mikään ihme. Markku T. Hyyppä on tehnyt kokonaisen tutkimuksen yhteisöllisyyden vaikutuksista ihmisten onnellisuuteen, ja jopa pitkään ikään. Hyypän tutkimuksen keskeisin tulos lieneekin, että suomalaiset löytävät onnellisuutensa yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyyden onnistuessa kansalaiset ovat kyenneet luomaan ympärilleen sosiaalisen verkoston, jossa voivat kokea luottamusta ja turvallisuutta. Ja juuri tämä on se, mitä ihmiset intuitiivisesti seurakunnista nykyään etsivät.

Me Houmissa olemme halunneet kiinnittää erityisesti tähän huomiota kaikessa toiminnassamme. Hankalaksi tilanne kuitenkin osoittautuu seurakunnan kasvaessa. 300 henkilön kanssa yhden suuren sosiaalisen verkoston luominen voi olla hankalaa, jopa mahdotonta. Kerran viikossa tapahtuva sunnuntaikohtaaminen ei nimittäin riitä täyttämään yhteisöllisyyden parhaimpia tasoja. Tähän työvälineeksi olemmekin luoneet Houmin pienryhmät, jotka aloitetaan laajassa mittakaavassa kevään 2016 aikana. Pienryhmien yksinkertainen tavoite on tuoda yksittäiset ihmiset yhteen ja viettää säännöllisesti aikaa muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Tuoda “rypäleet tertuiksi”. En voi mitään, mutta tuo mielikuva saa aina jotenkin hassun hymyn huulilleni. Kukapa ei haluaisi tulla verratuksi viinirypäleeseen?

Houmin pienryhmiin kuuluu aina meille suomalaisille parhaiten toimivia yhteisöllisiä elementtejä, kuten yhdessä syömistä , herkuttelua ja rentoa oleilua. Sauna toimii myös omasta kokemuksestani erittäin hyvin. Houmin pienryhmät elävät arkielämää yhdessä tavaten joka toinen viikko. Tarkoitus ei ole aina edes tehdä mitään kovin hengellistä, sillä pienryhmissämme kaikkein tärkeintä on tuo paljon puhuttu yhteys. Uskomme, että Houmin pienryhmät mahdollistavat yhteisöllisyyden parhaimmat tasot seurakunnan kasvaessakin. Näin jokainen tulee kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi. Ja mikä tärkeintä, osana porukkaa.

Mikäli olet itse kiinnostunut Houmin pienryhmistä, voit ottaa yhteyttä suoraan minuun, Tanja Niemelään, tai käydä kysymässä aiheesta lisää seuraavassa Houmin Sunnuntaissa Infopisteeltä. Haluamme tarjota myös sinulle mitä parhaimman pienryhmän!

-Tanja Niemelä

Kirjoita kommentti