Lähes viikottain vastaan kristittyjen kysymyksiin, mitä minä hyväksyn tai mitä me Houmissa hyväksymme. Muutama kuukausi sitten kysymystulva oli loputon. Hyväksyttekö toisten seurakuntien jäsenet? Hyväksyttekö abortin? Mitä mieltä olette avioliitosta tai sen puuttumisesta? Hyväksyttekö synnin? Vaikeita kysymyksiä tiedonjanoisilta, jotka vastauksien perusteella ovat halukkaita määrittämään vastauksen omaan kysymykseensä: “Hyväksyvätkö he Houmin?” Vastaukseni kaikkiin kysymyksiin on: “Kyllä, hyväksymme ihmisen!” Meillä on kai loputon tarve karsinoida kaikki asiat omiin lokeroihin, että voimme jäsennellä ne arvojärjestykseen ja asettua toisten puolelle ja toisia vastaan. Me emme tahdo, emme tahdo tehdä sitä ihmisille.

Joskus Houmin sunnuntain aikana nousen tekniikan pöydän takana seisomaan. Katselen yleisöä takaa ja tunnistan väkijoukosta paljon ihmisiä, mutta en tietenkään kaikkia. Olen onnellinen. En näe karsinoita ihmisten välillä. Erilaiset ihmiset istuvat vierekkäin. Alkututustumisen aikana he paiskaavat kättä, hymyilevät ja vaihtavat muutaman sanan suomalaiselle tuttuun tapaan, hieman epäröiden. Houmissa olen nähnyt kahden erilaisen teologian kättelevän, olen nähnyt kahden eri ihonvärin istuvan vierekkäin, rikas on puhunut köyhälle ja homoseksuaali on halannut heteroa. Mutta he eivät ole tehneet niin heterona, rikkaana, mustana tai valkoisena. Kaikkien status Houmissa on ihminen, joka on tutustumisemme arvoinen, ansaitsee rakkautemme ja huomiomme. Istun alas paikoilleni, biisi alkaa ja minun on vaihdettava screenille grafiikkaa. Olen tärkeässä tehtävässä, että Houmin sunnuntai onnistuu ja näyttää hyvälle. Samalla kuitenkin tiedän, että jos vain haluaisimme, saisimme screenit vaihtumaan automaattisesti, valot välkkymään ilman että kenenkään tarvitsisi istua niitä ohjaamassa, saisimme kahvia automaatista ja ovet avautumaan ja sulkeutumaan automaattisesti. Mutta ihmisiä ja heidän sydämiään emme voi ohjelmoida. Tarvitsemme ihmisiä rakastamaan ihmisiä ja ihmisten sydämiä jakamaan viestiä, että olet hyväksytty Houmiin. Emme halua määritellä Sinua, koska se mitä näemme Sinussa on vain ulkopuoli ja tiedämme että sisälläsi on jotain arvokasta. Jos määrittelisimme ihmisiä, näkisimme sinut ehkä vain ilkeänä vaikka olet ahdistunut, ylpeänä vaikka se olisi vain loukkaantumisen tuomaa varovaisuutta tai epäsosiaalisena ja laiskana vaikka oikeasti olet väsynyt.

Kuten alussa kirjoitin, meillä on kai pakonomainen tarve kuitenkin määritellä kaikki näkemämme ja kokemamme perusteella ja joskus jopa ilman niitä. Siksi sanon “ihminen”, se on riittävä määritelmä kuvaamaan niitä, jotka ovat Houmissa hyväksyttyjä ja tervetulleita. Ihminen ilman etuliitteitä tai adjektiivejä. Mahdut määritelmään, se kuvaa Sinua. “Tule sellaisena kuin olet” on jo klisee, siksi käännänkin sen toisin päin. “Ole sellainen kun tulet, Houmiin.” Ole määritelmän mukainen, vain pelkästään ihminen. Niin haluamme nähdä sinut ja sellaisena haluamme tutustua sinuun!

 

– Pasi Huumarsalo

Kirjoita kommentti