Ajat parkkipaikalle, astut ovista sisään, menet saliin ja lopulta istumaan. Kaikkialla on joku vastassa. Miksi? Miksi joku tarjoaa coktailpaloja? Miksi joku tulee juttelemaan sinulle? Miksi joku toivottaa sinut tervetulleeksi sekä parkkipaikalla että ovella? Kyseessä ovat hostaajat eli toiselta nimeltään ”Welcome” -tiimi. Ajatellaanpa iltaa, jossa ihminen tulee elämänsä ensimmäistä kertaa seurakuntaan. Tilaisuudessa on hienot valot. Tekniikka, videot ja ylistys toimivat, ja puhe hivelee mieltä. Mutta mitä tuosta illasta oikeasti jääkään mieleen? Sitä saattaa muistaa yksittäisiä asioita sieltä täältä, mutta pääsääntöisesti mieleen jää ilmapiiri. Kuinka ihminen kohdattiin, tuliko tervetullut olo, vai kokiko jääneensä yksin? Näihin kysymyksiin hostaajat pyrkivät antamaan vastauksen omalla toiminnallaan.

Monet hostit hymyilevät, ja toiset juttelevat uusille kasvoille. Kävellessään ympäri hallia Houmin Sunnuntaissa, näkee nopeasti kuinka ihmiset ottavat toisia huomioon ja ovat vilpittömän kiinnostuneita toisistaan. Sydäntä lämmittää nähdä, millainen ilmapiiri Takomolla sunnuntaisin vallitsee. Hostaajina eivät kuitenkaan toimi ainoastaan host-tiimiläiset, vaan aivan jokainen houmilainen. Hostaaminen kuuluu toisin sanoen jokaisen seurakuntalaisen tehtäväksi. Eihän perheessäkään vain osa perheenjäsenistä ota vieraita vastaan, vaan aivan jokainen toivottaa vieraat tervetulleiksi omalla paikallaan. Täydellisiä me emme tietenkään tässäkään asiassa ole. Kuitenkin, joka päivä kun me saamme oppia enemmän Jumalan rakkaudesta, tämä näkyy käytöksessämme myös muita ihmisiä kohtaan. Jokainen päivä saamme osoittaa pienen palan siitä rakkaudesta muille, mitä Jeesus osoitti meitä kohtaan kuollessaan ristillä puolestamme.

Monet saattavat ajatella, että hostaus on aina hyperinnokasta juttelemista tai rohkaisevia lauseita muille, mutta aivan yhtä tärkeitä ovat ilmeemme ja eleemme. Jos jollain on huono päivä, hän ei välttämättä tahdo jutella tai tulla sen kummemmin huomioduksi. Silloin pienikin hymy tai hyväksyvä katse saattaa parhaimmassa tapauksessa pelastaa päivän. Myös noina huonoina päivinä hostaajalta löytyy varmasti olkapää, jolle saa asioitaan luottamuksella jakaa. Tätä on se kulttuuri, mitä tahdomme luoda: Kulttuuri, jossa välitämme, tutustumme sekä hyväksymme jokaisen sellaisenaan kuin he ovat. Kulttuuri, jossa kukaan ei jää ulkopuolelle! Meidän tehtävä ei ole tuomita, ei syyttää, ei arvostella – ainoastaan olla läsnä. Jokaisen tarina on erilainen ja ainutlaatuinen. Ja me tahdomme kuulla sinun tarinasi.

Tomi Neste

Kirjoita kommentti